Rhodesiankoira
Rhodesiankoira on keskikokoinen, hyvin tasapainoinen, voimakas ja lihaksikas koira. Se on sopusuhtainen, erittäin kestävä ja verraten nopeasti liikkuva. Siinä korostuu ketteryys, tyylikkyys, ja terve rakenne, ei massiivinen olemus. Rhodesiankoira on vehnänvärinen vaaleasta punaiseen. Hieman valkoista väriä rinnassa ja varpaissa hyväksytään. Rodun erikoisuus on selän kuvio, ridge, joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Se on rodun tunnusmerkki, mutta ridgeen periytymismekanismin vuoksi rhodesiankoiria syntyy myös ridgettömänä.
Rhodesiankoira on luonteeltaan rohkea, tarmokas, toimelias ja uskollinen. Aktiivisena koirana se tarvitsee runsaasti virikkeitä kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi. Rhodesiankoiran sanotaan olevan hyvä yhteistyökumppani – ei sokeasti käskyjä noudattava orja. Se on kunnioitusta herättävä ja älykäs. Vieraita kohtaan rhodesiankoira on usein varautunut, mutta ei koskaan aggressiivinen eikä arka.
Rhodesiankoiran alkuperäinen tehtävä oli suurriistan, erityisesti leijonan, jäljittäminen, pysäyttäminen ja aloillaan pitäminen, kunnes metsästäjä saapui paikalle. Tässä tehtävässä se hyödynsi suurta ketteryyttään ja rohkeuttaan. Koirat työskentelivät itsenäisesti ja kehittyivät vuosien saatossa älykkäiksi, voimakasluonteisiksi koiriksi, joilla on erinomainen fysiikka. Myöhemmin rhodesiankoiraa on käytetty vartiointitehtävissä – tehtävässä, jossa sitä hyödynnetään edelleen menestyksekkäästi muun muassa rodun kotimaassa. Nykyään rhodesiankoiraa pidetään erinomaisena seurakoirana ja monipuolisena harrastuskoirana. Se soveltuu hyvin erilaisiin olosuhteisiin ja myös lapsiperheisiin.
Rotu Suomessa
Suomeen ensimmäinen rhodesiankoira tuotiin vuonna 1965 Ruotsista. Ensimmäinen suomalainen rhodesiankoirapentue syntyi vuonna 1968. Rodun koko kasvoi hyvin hitaasti aina 2000-luvun alkuun saakka, ja tästä alkaen kasvu on jatkunut tasaisena. Rekisteröintimäärissä huippuvuodet nähtiin monien muiden rotujen tapaan 2020-2023, jonka jälkeen määrä palasi aiemmalle tasolla. Vuoden 2025 lopussa populaation arvioitu koko Suomessa on hieman alle 1 000 yksilöä.
Yhdistyksen sitoutumuskasvattajia on vuoden 2026 alussa 22. Näistä viimeisen viiden vuoden aikana pentue on ollut 19 kasvattajalla. Useimmat rodun kasvattajat toimivat hyvin pienimuotoisesti, ja pentueita syntyy melko harvakseltaan.
