Terveys

Rhodesiankoira on verrattain terve rotu, mutta rodussa esiintyy jonkin verran erilaisia sairauksia ja vikoja. Useimmat näistä ovat perinnöllisiä tai sellaiseksi oletettuja, mutta periytymistapa ei ole aina tiedossa. Monien sairauksien periytyminen ei ole suoraviivaista, ja se asettaa rodun jalostamisen suhteen haasteita. Pelkästään jalostusyksilön ominaisuuksien arviointi ei riitä jalostuskäyttöä harkittaessa, vaan terveyden osalta tulee arvioida myös yksilön lähisukulaisten tilanne. Kliinisesti sairas koira ei koskaan ole jalostuskoira.

Rhodesiankoira kuuluu Suomen Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA). Suomessa rekisteröityjen jalostukseen käytettävien yksilöiden tulee olla virallisesti lonkka- ja kyynärkuvattuja aikaisintaan 18 kk iässä, selkäkuvattuja välimuotoisen lanne-ristinikaman (LTV) ja selän muiden nikamaepämuodostumien (VA) osalta aikaisintaan 12 kk iässä ja spondyloosin osalta aikaisintaan 24 kk iässä.

Viimeisen 20 vuoden aikana tilastollinen keskimääräinen elinikä on ollut 9 v 4 kk.  Tiettävästi vanhin suomalainen rhodesiankoira on elänyt 15-vuotiaaksi. Vuosina 2006-2025 kuolinsyy on kirjattu jalostustietojärjestelmään 503 rhodesiankoiralle. Yhdistys toivoo, että mahdollisimman moni rhodesiankoiran omistaja ilmoittaisi koiransa kuolinsyyn jalostustietojärjestelmään.

Yleisimmät kuolinsyyt 2006-2025:

  1. Kasvainsairaudet, syöpä 144 kpl (28,6 %)

  2. Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) 120 kpl (23,9 %)

  3. Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu 45 (8,9 %)

  4. Maksan ja ruoansulatuskanavan sairaus 28 kpl (5,6 %)

  5. Muu sairaus, jota ei ole listalla 26 kpl (5,2 %)

Sairaudet ja viat

  • Rhodesiankoirapentueissa esiintyy vähäisessä määrin dermoid sinusta (DS). Suomalaisissa rhodesiankoirissa vuosittainen esiintyvyys on 0-4 % kaikista syntyneistä pennuista. Dermoid sinus on ihon epiteelikudosten muodostama putkimainen yhteys, joka kiinnittyy syvempiin kudoskerroksiin, pahimmillaan, mutta äärimmäisen harvoin, aina selkärankaan asti. Dermoid sinus muodostuu alkionkehityksen aikana eikä koiralle voi kehittyä dermoid sinusta syntymän jälkeen.

    Dermoid sinus sijaitsee yleensä koiran niskan, lantion tai hännän alueella. Kasvattajat tutkivat syntyneet rhodesiankoirapentueet useita kertoja ennen luovutusikää, ja dermoid sinus poistetaan eläinlääkärin toimesta ennen uudelle omistajalle luovutusta kasvattajan kustantamana. Dermoid sinus -operoitu pentu myydään aina edullisemmalla kauppahinnalla ja rekisteröidään Suomen Kennelliittoon jalostuskieltomerkinnällä. Harvoissa tapauksissa dermoid sinusta ei löydetä ennen luovutusta. Myös luovutuksen jälkeen tunnistettujen dermoid sinuksien operointikustannuksista vastaa koiran kasvattaja.

    Dermoid sinuksia esiintyy myös muilla koiraroduilla, mutta esiintyvyydestä ei ole saatavilla luotettavaa statistiikkaa. 
     

  • Rhodesiankoira on luustoltaan melko terve. Rodussa kuitenkin ilmenee jonkin verran luuston kasvuhäiriöitä ja muita luusto-ongelmia. Luuston osalta terveysriskejä ovat lonkka‐ ja kyynärnivelten kasvuhäiriöiden lisäksi erilaiset tuki‐ ja liikuntaelinten sairaudet, kuten välimuotoiset nikamat ja spondyloosi sekä olkanivelen ja kintereen osteokondroosi.

    • Vuosina 2021–2025 koiria luustokuvattiin seuraavin tuloksin:

      • Lonkat kuvattiin 336 koiralta, joista 84 % oli tervelonkkaisia (tulos A tai B).
         

      • Kyynärnivelet kuvattiin myös 337 koiralta, joista 94 % oli terveitä (tulos 0).
         

      • LTV-kuvauksia tehtiin 361 koiralle, joista tuloksen LTV0 sai 60,9 % koirista. Jonkinasteinen LTV-muutos oli lähes 40 %:lla tutkituista koirista.

        • LTV0: 60,9 %

        • LTV1: 19,5 %

        • LTV2: 4,4 %

        • LTV3: 5,9 %

        • LTV4: 9,2 %

          Tämän hetken tiedon mukaan valtaosa LTV-muutoksista on oireettomia, mutta erityisesti LTV3-muutoksien tiedetään aiheuttaneen koirille hyvinvointihaittaa.
           

      • Spondyloosikuvauksia tehtiin 328 koiralle, joista 93 % sai tutkimustuloksen terve SP0. SP1-tuloksen 4 % ja SP2-tuloksen 4 %. 
         

      • VA- eli nikamien epämuotoisuuskuvauksia tehtiin 361 koiralle, joista lähes 82 % oli normaaleja. 
         

      • Olkanivelen osteokondroosin (OC, OCD) virallinen kuvantaminen aloitettiin Suomessa vasta vuonna 2019. Vuoden 2025 loppuun mennessä virallisesti olkakuvattuja rhodesiankoiria oli 343. Tilastosta puuttuu tiettävästi useita viime vuosina olkanivelen osteokondroosin vuoksi operoitua koiraa, ja sairaiden koirien osuus on todennäköisesti suurempi kuin tilaston osoittama 16 % (muut kuin ei todettu yhteensä). 

        • Ei todettu 83,9 %

        • Tulkinnanvarainen 8,5 %

        • Todettu 6,7 %

        • Operoitu 0,9 %

  • Rhodesiankoirilla esiintyy immunologisia sairauksia, joissa elimistön puolustusjärjestelmä on häiriintynyt. Näistä allergiat, atopia, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä erilaiset kasvainsairaudet ovat yleisimpiä. Allergiat ja yliherkkyydet ilmenevät usein esim. korvien, silmien ja ihon tulehdustiloina. Vakavammista autoimmuunisairauksista tiedossa on yksittäisiä tapauksia IMHAa ja SLO:ta.

  • Rodussa esiintyy jonkin verran silmäluomien löysyyttä, sisäänpäin kääntyneitä luomia (entropion) sekä luomien sisäpinnalla kasvavia ripsiä (Distichiasis). 

  • Rodussa on tavattu muunmuassa kivesvikoja, häntämutkia, napatyriä, hammaspuutoksia sekä ylä- ja alapurentaa.

  • Epilepsiaa, ruokatorven laajentumaa, haimatulehdusta, vatsalaukun kiertymää ja maksashunttia on ollut yksittäisiä tapauksia. Rhodesiankoirien myoklonista epilepsiaa (JME) kantaa noin 15 % rhodesiankoirista. JME periytyy resessiivisesti, ja siihen on olemassa geenitesti. Suomessa ei tiettävästi ole yhtään tätä epilepsiatyyppiä sairastavaa rhodesiankoiraa.

  • Rhodesiankoirilla esiintyy varhaisiän kuurouta, Early Onset Adult Deafness (EOAD). Kuurous periytyy resessiivisesti, eli viallinen geeni tulee saada molemmilta vanhemmilta. Tähän kuurouden muotoon on olemassa geenitesti, joka on kuitenkin vielä pilottivaiheessa.

  • Uroksilla esiintyy jonkin verran eturauhastulehduksia ja varsinkin vanhenevilla nartuilla kohtutulehduksia. Anaalirauhastulehdukset ovat melko yleisiä.
     

  • Rhodesiankoirilla esiintyy perinnölliseksi oletettua rytmihäiriötä, Rhodesian Ridgeback Inherited Ventricular Arrhythmia (RR IVA). Sairaus on melko harvinainen, ja saattaa hoitamattomana johtaa koiran äkkikuolemaan.  Rytmihäiriötyyppi, jota RR IVA:ssa tarkastellaan, ilmenee lukuisina ennenaikaisina kammioiden supistuksina (premature ventricular contractions, PVC) tai joskus kammion ennenaikaisina komplekseina (ventricular premature complexes, VPC). PVC:t ovat lyöntejä, jotka normaalissa sydämen rytmissä tapahtuvat aikaisemmin kuin niiden pitäisi. Ne ovat suhteellisen yleisiä sekä ihmisillä että koirilla. Nuorella rhodesiankoiralla on noin 100 000 sydämenlyöntiä/24 h ja alle 50 PVC:n esiintymistä pidetään yleensä normaalina.

  • Rhodesiankoirapentueissa syntyy usein kosmeettisesti virheellisiä pentuja. Pennun ridge saattaa olla virheellinen (multikruunuinen, monokruununen, puoliridge) tai siltä saattaa puuttua ridge kokonaan. Rodussa syntyy jonkin verran myös värivirheellisiä pentuja, jolloin pennulla on esimerkiksi liikaa valkoista tai mustaa väriä. Nämä viat ovat ainoastaan kosmeettisia eikä niillä ole yhteyttä esimerkiksi koiran luonteeseen tai terveyteen.